Kiel Yacht Clubin luiskahtaminen on aina ollut seurallinen tapahtuma, värikäs ja vilkas tapahtuma keväällä. Suurelle yhteisötoiminnalle tilataan nosturi, joka tuo talvivarastosta mahdollisimman monta jahteja veteen yhdessä päivässä. Mastot asetetaan keskinäisen avun avulla, siellä on grillejä ja vitsejä. Kauden odottaminen on ilmassa. Ainakin näin se oli, kunnes vuosi sitten ensimmäinen pandemian aalto alkoi lakaista Saksan läpi. Hän ei myöskään lopettanut purjehdusta.
Kokoukset olivat kiellettyjä, satamarakenteet tukossa, talvisäilytys suljettiin. Myös Kieler Yacht Clubissa (KYC) yhtään alusta ei tuotu veteen yhdessä vuosi sitten. "Vaikein asia oli kuitenkin se, että et voinut suunnitella ollenkaan", kertoo KYC: n puheenjohtaja Carsten Krage ja muistelee levottomia päiviä maaliskuussa 2020. "Kaikki oli mullistuksissa." Telakka tuo vihdoin alukset veteen, mikään muu ei ollut alun perin mahdotonta.
Tämän vuoden purjehdusseurat ovat kääntäneet vuoden ajan päähänsä normit, prosessit ja kiinteät päivämäärät. Hallituksen jäsenten ja jäsenten oli ja heidän on kysyttävä itseltään, kuinka yhteisö voi toimia aikoina, jolloin se ei ole helposti mahdollista yhteisössä ja sille on löydettävä uusia tapoja.
Joten miten klubit ovat tähän mennessä selviytyneet Coronan kriisistä? Mitä tapahtui keskiviikkoregateille, nuorisokoulutukselle, klubilaivoille, yleiskokouksille ja baarissa? Mitä ratkaisuja klubielämää voidaan ylläpitää pandemiasta huolimatta - vai onko kaikki tyhjäkäynnillä?
